Kuluneeseen vuoteen 2011 sisältyy niin paljon......

Aloitin tämän kirjoituksen jo viime vuoden elokuussa, mutta vasta nyt sain sen päätökseen.

Äitini - ristipistoileva isomummi - nukkui pois 93 vuotiaana 1.7.2011. Vielä kuolinvuoteellaan - kaksi päivää ennen viimeistä hengenvetoaan hän kysyi minulta, että "toithan ne puuttuvat langat"?

Hän sairastui imusolmuksesyöpään noin kaksi vuotta sitten, mutta selvisi siitä 3:lla sytostaattihoidolla. Vuoden 2010 syksyllä hän sairasti keuhkokuumeen ja selvisi siitäkin. Viime vuoden tammikuussa hän joutui kuitenkin Terveyskeskussairaalaan kun hengitys ei kulkenut. Piipahti välillä Keskussairaalassa, josta jälleen vuodeosastolle Terveyskeskukseen. Koko helmikuun hän oli puolitiedottomassa tilassa, mutta kuin ihmeen kaupalla alkoi jälleen kyselemään käsitöidensä perään. Ensin emme siskoni kanssa uskoneet sitä todeksi, mutta kun hän pyysi kangasta ja lankoja sairaalaan niin mikäs siinä muu auttoi kuin viedä ne hänelle. Maalis-toukokuussa hän pistoili kolmisen tyynynpäällistä odotellessaan pääsyä Mikkelin kesäkuussa avattuun uuteen palvelutaloon - Lavilanhoviin. Muuttopäivänä 10.6.hän oli hyvin pirteässä kunnossa ja tyytyväineen uuteen asuinsijaansa. Hänen yksi rakkaimmista pistelytöistään oli "Peikkotaulu", johon hän minun pyysi niitä lankoja tuomaan. Taulu jäi pahasti kesken.

Näitä "Peikkotuluja" hän pistoili ainakin puoli tusinaa - ellei kymmenkunta kappaletta. Yhden hän jätti Mikkelin Terveyskeskussairaalan vuodeosaston no 2 seinälle kesäkuun alussa 2011 muistoksi pitkästä sairaalajaksosta ja kiitokseksi hyvästä hoidosta. Hän oli onnellinen päästessään uudenuutukaiseen Lavilanhoviin - kaikki näytti niin hyvältä, mutta sitten kunto romahti ja voimat ehtyivät.

Hän oli luonteeltaan hyvin voimakastahtoinen. Ilman tuota luonteenpiirrettä hän ei olisi selvinnyt kaikista koettelemuksista, mitkä hän tiellään kohtasi. Hän koki lastenkodin epäoikeudenmukaisuuden, sodat, rakkaan puolisonsa alkoholisoitumisen sodaan jälkeen, avioeron ja paljon, paljon muuta. Koettelemuksia kohdatessaan ja sairastuessaan hän usein lausahti :"Kyllä se tästä" eikä valittanut sen kummemmin. Hän oli myös ahkera ja  tarkan työn tekijä (esim. Arabian tehtaalla hän teki ns. riisikuppi sarjaa, johon moni ei pystynyt).

Pieni osa hänen ristipistotöistään löytyy tuolta sivupaneelista 90-vuotis juhlanäyttely Ilorannassa kohdasta. Vuonna 1997 äiti osti sisareni kanssa minulle 60-vuotis syntymäpäivälahjaksi kangaspuut, kun olin innostunut kudonnasta paikallisessa Luikalan kudontapiirissä. Siitä seurasi, että hän oli mattotalkoissa kanssani parisen kertaa vuosittain ja  valmisteli minulle kaikki kutomieni mattojen (kts. Kudonta kategoria) kuteet, ompeli ja laittoi käpyihin (pulikoihin) vuoteen 2010 asti.

Kaikesta kiitollisena

Lilli