Niin se vain on, että muistini taisi pettää tuon ufo-kirjoituksen "Kaikenlaista sekalaista seurakuntaa" osalta.

Kun eilen ja tänään tallensin  Ravelryyn kaikki ne pienet työt, joita olin äitini luona Mikkelissä kevättalven aikana neulonut nousi ajatuksiini tuo ufo-otsikko, joka kuvaa hyvin pienten neulomusteni sekalaisuutta. Joten tunnustan tuon otsikon itse kirjoittaneeni. Eihän kai ole mahdollistakaan, että joku vieras pääsisi kirjoittamaan sivuilleni.

Olen tässä viikon verran nauttinut itsekseni Suomen kesästä - en niinkään helteistä. Viime keskiviikkona kävin äitini valtuuttamana tekemässä kaupat hänen Varkauden asunnostaan. Sieltä ajoin  Mikkeliin hoitamaan hänen pankkiasiansa ja illansuussa takaisin Luikalaan. Ajoin pitkälti yli 500 km tuossa helteessä ( 28-33 astetta) ilmastoimattomalla autollani. Mutta nyt ovat äidin asiat kunnossa. Hän asustaa mukavan rivitalopalveluasunnon 27m2:n huoneistossa, jossa on ilmastointikin ja kaikki nykyajan mukavuudet. Enpä ole tainnut mainitakaan, että hänen (poika)ystävästään (lähes 95 v.) jätti aika huhtikuun puolessa välissä. He ehtivät elää yhdessä 26 vuotta ja asustelivat poikaystävän asunnossa mikä poismenon jälkeen siirtyi perikunnalle ja äidin oli saatava oma asunto. Viime perjantaina hän sai lääkäriltä terveen paperit, mutta ainahan syöpä voi uusiutua. Lääkäri käski paljon liikkumaan, mutta kun on näin kuuma niin äiti ei tahdo jaksaa mennä ulos. Mutta kun hän sai vammaiskuljetuksen käyttöönsä (18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa) niin hän usein ajaa köröttää 3,30 €:lla Mikkelin Prismaan ja virkistäytyy siellä viileässä. Mahtava isomummi!

    

  

Siellä hän nyt istuu onnellisena kaiken kokemansa jälkeen - tietenkin ristipistoja tehden.