Kouluni olen aloittanut 1944. Juuri sodan loputtua pula-aikana. Kaikki oli kortilla. Ei ollut vaatteita, kenkiä ja ruokakin oli vähissä saatikka sitten kankaita tai lankoja.
Varsinaiset käsityöt aloitettiin kansakoulun 3-4 luokalla. Joillain patalapuilla opeteltiin virkkaamaan ja neulomaan. Jotta olisi löytynyt lapaslangat kaivettiin kaikki mahdolliset varastot. Äitini purki monivärisen villasta virkkaamansa sohvatyynyn. Se oli sellainen iso, ympyräksi virkattu, tyynyn molemmilla puolilla isoja lankapalleroita (nyppyjä!) täynnä ainakin kuutta eri väriä kananpojankeltaisesta, oranssin kautta tummanruskeaan. Voi mikä aarre! Kyllä niitä lankoja koulussa ihasteltiin. Opettaja ehdotti lapasten malliksi yhden kerroksen raitoja - näyttivät sahanterältä. Oli ne lapaset hienot. Sain niistä tyynylangoista myös äitini neuloman raidallisen villatakinkin.
Se oli varmaankiin sitten neljännellä luokalla kun ommeltiin esiliina, sellaisesta punavalkoisesta pikkuruudullisesta puuvillakankaasta - sekin tiskin alta hankitusta.
Tässäpä minun saamani opit. Ompeluoppia sain äidiltäni (olihan isoäitini kuulemani mukaan erinomainen räätäli), mutta neulontaopit jäivät vähemmälle.
Yhteiskoulu, jota sitten kävin, oli sodan pommituksissa puolittain tuhoutunut. Tiloja ei ollut ja jouduin käymään kouluni 40 oppilaan luokassa ja iltavuorossa. Ei ollut kysettäkään siitä, että oppiaineina olisi voinut olla käsityöt saatikka kotitalous.
Nyt laajakaistan myötä eläkeikäisenä opettelen vasta sellaisia, jopa perustaitoja, mitkä nuorempi ikäluokka on imenyt jo melkein äidinmaidossa. On uusia käsitteitä ja tapoja. Jopa neulonnan aloituksen voi tehdä vaikka kuinka monella tavalla. Silmukkamerkkiä kummastelin ponchoa tehdessäni ja totesin sen aivan mahdottoman hienoksi keksinnöksi, vaikka en ikinä ennen ollut siitä kuullutkaan. Täällä virtuaalimaailmassa voi oppia niin mahdottoman paljon uutta!
Edellä oleva selostus on perustelua sille miksi takerruin edellisessä postauksessani niin kovin ottein Modan ohjeen sisältöön. Vaikka jo jonkin verran osaan itsekin inspiroida tekeleitäni niin kuitenkin vielä pitää tukeutua olemassa oleviin ohjeisiin, koska hyvistä ohjeistakin oppii aina jotain uutta - meistä jokainen. Toisekseen takerruin kai ko. ohjeesen siksi, että olen itse asiakaspalvelussa tehnyt ohjeita ATK-ohjelman käyttäjille. Ne luettiin ja tarkastettiin aina huolella monen toimesta, jotta asiakkaat olisivat olleet tyytyväisiä. Eiköhän mallilehtien mallitkin pitäisi tehdä meitä käyttäjiä varten.
Voi hyvät hyssykät! Huomasin juuri, että viisitonninen meni rikki. Halukkaat ilmottautukaapa. Yritän järjestää pienet yllätysarpajaiset - minäkin!
Kiitokset kaikille vierailijoille!
keskiviikko, 10. tammikuu 2007
Kommentit