Lankapirtin Matleena osoitti minulle tällaisen tunnustuksen.

Herkku

Puikoissa

 Arteeni

Ristipistoillen

Polkkapossu

 Olkaapa hyvät rakkaat kanssasisaret!

Oli ihan antoisaa selata ensimmäisiä kirjoituksiani ja niihin jätettyjä kommentteja. Moni on näköjään vuosien saatossa lopettanut bloggaamisen tai muuttaneet bloginsa salasanasuojatuksi!

 Viime vuosina on minunkin elämässäni tapahtunut niin isoja mullistavia asioita etten minäkään ole jaksanut blogiani säännöllisesti päivittää.

Mukava kun poikkesit. 

Yritän nyt ryhdistäytyä ja "rykäistä" Salmen edellisen postauksen kommentissaan esittämän ehdotuksen mukaisesti näitä alkuvuonna valmistuneita töitäni! Kiitokset tönäisystä ja kiitokset kaikille kommentoijille.

Viime vuoden viimeisenä päivänä aloittelin tyttären pian 10 vuotta täyttävälle pojalle, Joonakselle, hänen toivomuspuseroaan. Se valmistui 18.1.2012.

Neuletta väänsin ranskankielisestä Bergere de Francin mallista  172 - pull 'a capuche tällaisesta kokoelmavihkosesta (Lehden tilausosoite)

Tästä osoitteesta löytyy paljon ilmaisia ja ihan käyttökelpoisia neulemalleja vauvasta vaariin kun vain jaksaa sanakirjan (google) kanssa ohjetta ratkoa. Tätä mallia olen suurentanut, mutta tuo lohikäärmehän on ratkaisevassa roolissa. Hupun tekotapaa pähkilin vähän aikaa ennen kuin sain juonesta kiinni. Hupun reunus on päätelty sillä EZ:n I-cordilla - ei vain tullut otettua siitä lähikuvaa.

Lähikuvat itse lohikäärmeestä - oikealta- ja nurjalta puolelta. Kuljetin levossa olevia lankoja työn nurjalla puolella siten ettei päässyt muodostumaan pitkiä lankajuoksuja.

Saaja oli tyytyväinen neuleeseensa ja kertoi sen olevan lämmin.

Lanka: Luonnonvalkoinen:ColourMart 100% Extra Fine Merino 3/48NM laceweight

+  ColourMart Cashmere/Merino 2/15NM (20/80) 4ply Weight

         Harmaanruskea:  ColourMart Cashmere/Llama/Merino 2/32NM laceweight 

                      +  ColourMart Cashmere/llama/merino 12/32NM super dk wt

Kumpikin väri on neulottu kahdella langalla. Yllä esitetyistä Ravelry:n-linkeistä pääsee suoraan ColourMartin omille sivustoille.

Puikot: 3½ Addin pyöröt

Malli: Bergère de France Explications Tricot 2009/2010

172 - Pull à capuche by Bergère de France

Minulta on vuosien saatossa kysytty usein miten teen tuon EZ:n I-cordin. Elisabeth Zimmermann on eri kirjoissaan esitellyt mitä erilaisempia I-cord malleja, Mutta minä olen yksinomaan käyttänyt tätä yhtä ainoaa päättelyyn sopivaa cordia. En ole ennen uskaltanut ohjetta julkistaa, koska olen pelännyt tekijänoikeuksista mahdollisesti syntyvää sanktiota. Nyt kuitenkin, useita tunteja netistä etsiessäni, löysin videon, josta ilmenee EZ:n ohjeen mukainen tapa.

Tämän I-cordin voi tehdä , kuten videossa, jo pääteltyihin silmukoihin tai neulomalla työn viimeisen kerroksen ohuemmilla puikoilla, luomalla kaksi uutta (tai useampia -riippuen cordin leveydestä) silmukkaa aloituspuikon alkuun, jotka sitten neulotaan näin:

- 1 s. oikein

- nosta toinen luoduista silmukoista nurin neulomatta,

-  langankierros  

- 1 s. oikein = ensimmäinen työssä ollut silmukka,    

- vedä nostettu silmukka ja langankierros yhdessä viimeksi neulotun silmukan yli, 

- siirrä oikealle puikolle muodostuneet 3 silmukkaa (kaikki)  takaisin vasemmalle puikolle ja aloita ohjeen alusta. Toista näitä kuutta kohtaa kunnes päätettävät silmukat loppuvat.

Sitten vielä erilaisia videolinkkejä I-cordilla päättelyyn:

Näinkin voi päätellä

Leveämpi i-cordi

Tämäkin tapa näyttää ihan hyvältä

YouTubesta löytyy erilaisia I-cordilla päättelytapoja Googlettamalla Attached i-cord  tai Applied i-cord.

Pähkäilyn jälkeen päätin tuoda tänne valmistuneet tekeleeni sitä mukaa kuin niitä valmistuu. Viime vuoden 2011 haastavimmista valmistuneista saattanen sitten pakista ehkä joskus myöhemmin. Kaikki valmistuneethan löytyvät täältä.

No niin, se ensimmäinen pari on sukkapari nuorimmalle tyttärelleni:

     .     

 Klikkaa kuvia suuremmaksi!

Malli: Yarnissiman la digitessa

Lanka: Flying sock (100% Blue Face Leicester)

Väri: Ruby

Puikot: no 2: pyöröt

Menekki: muutama metri päälle 125 gramman (4,5 oz:n)

Mielestäni tosi vaativa neulottava! Lisäksi malli on suunniteltu matalamman jalkakaaren omaaville eikä sopinut sellaisenaan meidän suvun jalkoihin, vaan kantapääkiilat piti aloittaa huomattavasti aikaisemmin kuin ohjeessa ja siitä seurasi, että silmukoitakin tuli enemmän. Mallia muutin sitten reilusti varren monessa kohtaa, josta taas seurasi etteivät takaa kiertävät ristikot loppuviimeksi enää edessä  taipuneetkaan mallin kauniiseen kolmioon. No lopputulos kuitenkin istuu hyvin saajansa jalkaan. Sinänsä tosi kaunis, mutta työläs malli - etenkin jos ei pidä lettineuleesta!

Se toinen pari on samasta langasta vanhemman tyttäreni tyttärelle neulomani sukkapari:

Malli on hänen itsensä valitsema ja toivomuksena ettei lanka saa kutittaa sekä varsi ei saa olla pitkä.

Malli:Maeva

Lanka:  Flying sock  (100% Blue Face Leicester)

Väri: Ruby

Puikot: no 2: pyöröt

Menekki: 95 g

Tällaista tällä kertaa - tästä toivon mukaan se lähtee ............tämä bloggaaminen meinaan.

Lämmin kiitos Teille kaikille osanotoistanne!

Tuntui tosi hyvältä, että pitkästä blgitauostani huolimatta niin moni "vanha tuttu" vielä muisti minut.

En ole juuri nimeksikään vieraillut täällä blogimaailmassa viime vuoden aikana ja nyt kun aloin blogeja lueskella niin huomasin, että moni minun kanssani samoihin aikoihin aloittanut bloggaaja on lopettanut kirjoittelun tai siirtänyt bloginsa täältä vuodatuksesta muualle!

Minäkin vähän muutin blogini ilmettä ja loin kokeilumielessä uuden .blogspot blogin. Aikomukseni on nyt kuitenkin toistaiseksi pysyä täällä.

Lueskelin myös omia vanhoja kirjoituksiani ja moni tapahtuma, mikä oli jo muististani pyyhkiytynyt,  palasi elävänä mieleeni. Samoin kun joku jälkikasvustani haluaa minun neulovan "sellaisen kun silloin teit" niin täältä on mukava neuleen tiedot tarkastaa. No onhan nyt  Ravelrikin, jonne töitäni olen tallentanut tämän taukonikin aikana, mutta kun englanninkielen taitoni on "köyhää"  on tänne mukavampi jaaritella vähän laajemminkin tekeleistäni.

Tänään tapahtui tavallisuudesta poikkeavaa! Minähän en täältä mökistäni hievahda juuri nimeksikään.Vain silloin minut saa liikkeelle kun jääkaappi on tyhjä, lapseni tarvitsevat lapsilleen kotihengetärtä, on tilattu kampaaja-aika tai hammaslääkäri. Postinkin käyn noutamassa tuolta parinsadan metrin päästä vain parisen kertaa viikossa.

Eilen meinasin sen postin sitten noutaa, mutta lunta kun oli tullut 15-20 sm niin jäin odottamaan lumiauran tuloa. Ei sitä kuulunut eilen eikä tänäänkään. Olin ihmeissäni kun aura on säännöllisesti aurannut tämän tienpätkän yli kaksikymmentä vuotta niin mikä ihme ettei nyt (Syy siihen etten soittanut hänelle oli se, että hän sai viime talvena infarktin ja ajattelin, että jospa nytkin on joku sairastapaus, joten en halunnut suotta häiritä)? Lopulta sitten ajattelin, että pitäähn se posti sieltä nyt noutaa, otin kolan ja lähdin hommiin. Pääsin jonkinmatkaa eteenpäin kun huomasin suurehkon lepän kaatuneen tien poikki. Sitten iski jonkinlainen suljetun paikan kammo, että mitäs nyt? Tällä alueella on kymmenkunta mökkiä, muttei kukaan ollut paikalla. On kyllä sähkömoottorisahakin, muttei riittävän pikää johtoa! Eipä muuta kuin käsisaha käyttöön ja puuta sahaamaan, koska alkuviikosta pitää päästä hammaslääkäriin - omalla autolla tietenkin, kun yleistä kulkuneuvoa ei ole käytettävissä. Ei se sahaaminen kummonenkaan homma ollut, mutta kun ne rangatkin piti raahata tien sivuun niin sepä se vasta otti hengen päälle! Muuten aura oli kyllä käynyt kääntymässä kaatuneeseen puuhun asti siksipä ihmettelenkin ettei hän ilmoittanut tilanteesta minulle, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Enpä huomannut ottaa kuvaa tänne siitä kaatuneesta puusta, vaikka kännykkä olikin mukana.

Kuvia ja neuleita sitten ensi kerralla. Mukavaa viikonvaihdetta ja kiva kun poikkesit.

Kuluneeseen vuoteen 2011 sisältyy niin paljon......

Aloitin tämän kirjoituksen jo viime vuoden elokuussa, mutta vasta nyt sain sen päätökseen.

Äitini - ristipistoileva isomummi - nukkui pois 93 vuotiaana 1.7.2011. Vielä kuolinvuoteellaan - kaksi päivää ennen viimeistä hengenvetoaan hän kysyi minulta, että "toithan ne puuttuvat langat"?

Hän sairastui imusolmuksesyöpään noin kaksi vuotta sitten, mutta selvisi siitä 3:lla sytostaattihoidolla. Vuoden 2010 syksyllä hän sairasti keuhkokuumeen ja selvisi siitäkin. Viime vuoden tammikuussa hän joutui kuitenkin Terveyskeskussairaalaan kun hengitys ei kulkenut. Piipahti välillä Keskussairaalassa, josta jälleen vuodeosastolle Terveyskeskukseen. Koko helmikuun hän oli puolitiedottomassa tilassa, mutta kuin ihmeen kaupalla alkoi jälleen kyselemään käsitöidensä perään. Ensin emme siskoni kanssa uskoneet sitä todeksi, mutta kun hän pyysi kangasta ja lankoja sairaalaan niin mikäs siinä muu auttoi kuin viedä ne hänelle. Maalis-toukokuussa hän pistoili kolmisen tyynynpäällistä odotellessaan pääsyä Mikkelin kesäkuussa avattuun uuteen palvelutaloon - Lavilanhoviin. Muuttopäivänä 10.6.hän oli hyvin pirteässä kunnossa ja tyytyväineen uuteen asuinsijaansa. Hänen yksi rakkaimmista pistelytöistään oli "Peikkotaulu", johon hän minun pyysi niitä lankoja tuomaan. Taulu jäi pahasti kesken.

Näitä "Peikkotuluja" hän pistoili ainakin puoli tusinaa - ellei kymmenkunta kappaletta. Yhden hän jätti Mikkelin Terveyskeskussairaalan vuodeosaston no 2 seinälle kesäkuun alussa 2011 muistoksi pitkästä sairaalajaksosta ja kiitokseksi hyvästä hoidosta. Hän oli onnellinen päästessään uudenuutukaiseen Lavilanhoviin - kaikki näytti niin hyvältä, mutta sitten kunto romahti ja voimat ehtyivät.

Hän oli luonteeltaan hyvin voimakastahtoinen. Ilman tuota luonteenpiirrettä hän ei olisi selvinnyt kaikista koettelemuksista, mitkä hän tiellään kohtasi. Hän koki lastenkodin epäoikeudenmukaisuuden, sodat, rakkaan puolisonsa alkoholisoitumisen sodaan jälkeen, avioeron ja paljon, paljon muuta. Koettelemuksia kohdatessaan ja sairastuessaan hän usein lausahti :"Kyllä se tästä" eikä valittanut sen kummemmin. Hän oli myös ahkera ja  tarkan työn tekijä (esim. Arabian tehtaalla hän teki ns. riisikuppi sarjaa, johon moni ei pystynyt).

Pieni osa hänen ristipistotöistään löytyy tuolta sivupaneelista 90-vuotis juhlanäyttely Ilorannassa kohdasta. Vuonna 1997 äiti osti sisareni kanssa minulle 60-vuotis syntymäpäivälahjaksi kangaspuut, kun olin innostunut kudonnasta paikallisessa Luikalan kudontapiirissä. Siitä seurasi, että hän oli mattotalkoissa kanssani parisen kertaa vuosittain ja  valmisteli minulle kaikki kutomieni mattojen (kts. Kudonta kategoria) kuteet, ompeli ja laittoi käpyihin (pulikoihin) vuoteen 2010 asti.

Kaikesta kiitollisena

Lilli

Kovin oli hiljaista edellisen postaukseni kommenttirintamalla! Odotin vain keskustelua ja kannanottoja ongelmaani, mutta vain yksi kommentoija uskalsi/halusi ottaa kanataa esittämiini lukuihin, joten hänelle olen eilen postittanut lupaamani arpajaisvoiton - Sock Innovation kirjan.

Edellisen postaukseni kommenteissa itse myös kerroin selvittäneeni tuon ongelman ratkaisun. Vastaushan löytyi tietenkin Ravelry:stä. Aamulla virkeänä herätessäni ryntäsin sinne ja sieltä löytyi tuon kirjan "New Pathways for Sock Knitters"  foorumi. Ilmeisesti muutkin kuin minä olivat väittäneet kirjassa olevaa kaavaa virheelliseksi, koska kirjan tekijä Cat Bordhi itse oli foorumiin ottanut kantaa ja sanoi hyvin yksiselitteisesti ettei kirjassa ole virhettä, vaan jalkaterän keskimitta on otettu väärästä kohtaa.

Kyseisessä foorumissa Ravelisti "turtlegirl76" on tehnyt kirjan käyttämiin kaavoihin Exel/OpenOffice taulukon joka laskee tarvittavat sukan pituudet ja silmukkamäärät annetuilla jalan mitoilla.

Minä siitä sitten mittaamaan jalkaani siitä  oikeasta -"after the ball" - paikasta. Näin kaavan pohjana ollut luku muuttui ja kaava ja OpenOffice-taulukko antoivat arvot, joilla sain neulotuksi jalkaani 100%:sti istuvan sukan. Se on todella räätälöity juuri minun jalkaani  ja tuntuu jalassa tosi hyvälltä.

Kaantapää on reilun korkea ja jalkaterän pituus just' nappiinsa - ei kiristä eikä ole löysä.

Tarkoitukseni oli neuloa vain tavallisen pituiset sukat, mutta kun olin melkein siinä kohtaa missä olisi pitänyt lopettaa huomasin ettei yksi kerä riitä molempiin sukkiin niin päätinkin kokeilla polvisukkia. En ole itselleni koskaan neulonut sellaisia eikä kirjassa anneta ohjeita nilkasta ylöspäin kuin varren päättelyyn ja että paksuun sääriosaan on vaihdettava paksummat puikot. Kokeilin sitä, mutta neulos ei ainakaan käyttämässäni NORO sukkalangassa näyttänyt hyvältä, joten turvauduin sääriosan saumakohtaan tehtäviin lisäyksiin. Ne eivät kuitenkaan osuneet täysin oikeisiin kohtiin, mutta saavat kelvata tällä kertaa.

Laskin nimittäin lisäysten tarpeen siten, että nilkasta pohkeen paksuimpaan kohtaan on X senttimetriä ja siinä kohtaa tarvitaan y silmukkaa mutta en lainkaan ottanut sitä huomioon, että kun sukka vedetään jalkaan niin kerroksia onkin vähemmän per 10:lle sentille kuin mallitulkun kerroksia, koska sukka venyy leveyttä jalkaan vedettäessä. Tästä ajatusvirheestä johtuen saumalisäykset tulivat liian tiuhaan ja sukan levein kohta jäi hiukan  pohkeen alapuolelle. Käytössä se ei minua haittaa lainkaan. Ylemmän varsiosan kavennuksetkin teen seuraavalla kertaa ainakin kahdessa osassa yhden kerran sijaan. Otanpa vain opikseni seuraavaa kertaa varten. 

Toinen sukka on vielä neulomatta, mutta ajattelin jo tässä vaiheessa kertoa että siitä kaavaongelmasta on päästy puhtaille vesille.  Järkeeni ei kyllä vieläkään käy se mihin perustuu, että keskijalkaterän silmukat jaetaan rivejä per tuumalla ja näin saatu osamääärä vähennetään jalkaterän koko pituudesta = varvasosan pituus!?!

Taas minulle on kehkeytynyt neule- ja laskuongelma. Onko kenelläkään kokemusta Cat Bordhi:n kirjan New Pathways for Knitting Socks käytöstä?

Hankin kirjan siksi kun sitä mainoksissa kehuttiin kirjaksi jonka avulla saa neulotuksi jalkaan kuin jalkaan istuvat sukat.

Ehkä en vajaalla englannintaidollani ymmärrä kirjan sivulla 112 olevaa laskelmaa!

Omat "MASTER NUMBERS" ovat:

A: Silmukkatiheys tuumalle on 8

B: Jalkaterän pituus 22.5sm = 9"

C: Keskijalkaterän ympärys 22sm

D: Keskijalkaterän silmukat 64

E: (midfoot stitch total) / RPI = length on heel & arch section

Kuinka keskijalkaterän silmukat (D) jaettuna RPI:llä (rows per inch, minulla 11) voi tuottaa varvasosan pituuden (toe length) kun osamäärä vähennetään jalkaterän koko pituudesta (B)?

Kyseenalaistan myös samalla sivulla olevan selityksen sitä että toisilla neulojilla eivät rivi- ja silmukkamäärät per tuumalle ole samoja. Minusta ne taas harvoin ovat yhtä suuria!?

Tulokseksi omilla mitoillani saan, että D = 5,8" (14,8sm). Se vähennettynä koko jalkaterän piituudesta B - E jää varvasosan pituudeksi 3,2" ( 8sm).

Näyttää muuten ihan loogiselta, mutta kun aloitin neuloa "heel & arch" lisäyksiä 16* 3 kerrosta (lisäykset joka kolmas kerros) = 48 kerrosta (11sm) jotta silmukkamääräksi kasvaisi F=96, niin seuraa, että jalkaterän pituudeksi jäisi vain 19sm kun se on 22,5sm. Eli 3½ senttiä puuttuu!!!!!!! Osaan kyllä ne puuttuvat kerrokset lisätä, mutta mielestäni tuo laskentakaava ei toimi tai sitten minä en ymmärrä!?!

Onko joku muu joutunut saman ongelman eteen vai minäkö näitä ongelmia vain kehittelen itselleni.

Tuo tämän vuoden kävijälaskurikin kiepsahti yli 5000:n siksi arvonkin kirjan - Sock Innovation - ongelmaani kantaa ottaneiden kesken  2.10.2010 klo 24  mennessä.

Syyskuun alussa äiti teki kainon kyselyn että olisiko minulla ylimääräiistä villatakkia antaa hänelle. No, eihän ole kun itse käytän liivejä ja puseroita. On ainoastaan yksi, Tallinnasta joskus 10 vuotta sitten ostettu, mutta se on sininen eikä käy äidille alkuunsakaan. En luvannut tehdäkään, mutta vaivihkaa kyselin väritoivomusta. No sen piti olla ruskeaa ja vihreää. Kotona kaivelin lankavarastojani, mutta yhtään äidille sopivaa lankaa ei löytynyt ruskeana ja vihreänä niin paljon kuin villatakkiin olisi tarvittu. Siksi valitsin kaksi beigeä sävyä lisäksi ja piti etsiä malli, jossa nämä värit  yhdistyisivät sopivasti - ei siis raitoja.

Kolme mallia osui surffausmatkalla haaviini. Tähän malliin sitten sovelsin edellisiä ja tällainen takista syntyi:

Hihat on näissä kuvissa vielä keskeneräiset ja napit puuttuvat. Piti nimittäin välillä ajella Mikkeliin noita hihoja sovittamaan. Oli tietty muutakin asiaa, jotka tulivat samalla käynnillä hoidetuksi.

Tuo hihajuttu onkin sitten asia erikseen. Nimittäin siinä vaiheessa kun aloitin takin neulomisen en halunnut siitä hiiskua äidille ja kysellä mittoja. Siksi pähkäilin että aloitankin hihat hihapyöriöstä, jolloin pituutta on helpompi tarvittaessa lisätä. Siitä seurasi että miksen voisi niitä neuloessa kiinnittääkiin pyöriöön. No kun jotain alan pähkäillä niin sitä sitten pähkäilläänkin yötä päivää. Neulotaan ja puretaan ja neulotaan ja vielä kerran puretaan kunnes yksi aamu sitten valken miten se täytyy tehdä.

Kaikki asiat on yksinkertaisia kun ne ensin oppii. Kun tiedossa on hihan leveys kainaloiden kohdalla ja pyöriön korkeus sekä lisäksi etu- ja takakappaleiden kerrokset niin helppohan siitä on laskea montako silmukkaa pitää pyöriöön liittää. Tapa, jolla ne etu- ja takakappaleista poimitut silmukat yhdistetään ratkesi pidennetyillä kerroksilla.

Minun esimerkkini on tällainen:

Tiheys 19s ja 26 kerrosta = 10 sm, Kainalokavennukset: 5,3,2,1,1 =12 s molemmin puolin = 24 silmukkaa ja 10 kerrosta.

Pyöriön alkusilmukat: 12 ja lisäksi 3 molemmin puolin = 18 silmukkaa ja 2 kerrosta.

Koko pyöriön kerrosmäärä: 40 = 15 sm ja silmukkamäärä kainalon alla 70s = 37sm.

Etu- ja takakappaleiden (kummankin erikseen) kerrokset kainalosta olalle ovat:  56 kerrosta.

                               koko s.        puolikkaan s. kerrokset

Alkusilmukat                12              6                  0                                                      

Lisäykset                      6              3                  2

Kainalokavennukset      24             12                10       

yht.                           42             21                12        

Faktat                        70s           35s               40 kerrosta

Puuttuu                     28s           14s                28 kerrosta

Eli siis jo tiedossa olleiden lisäysten lisäksi pitää etu- ja takakappaleiden sivuista poimia neulomalla apupuikolle noin joka kolmannesta kerroksesta 1 silmukka( 56 - 12 = 44 : 14 = 3.14)  eli yhteensä 2x14 silmukkaa. 

Minulle ei ole koskaan selvinnyt miksi neuleissa hihan pyöriö on matalampi kuin etu- ja takakappaleiden korkeus. Aikoinaan ommellessani niiden piti olla yhtä pitkät, ellei kyseessä ollut rypytetty puffihiha, muuten hiha ei istunut lainkaan.

Näin pomitut apupuikon silmukat asetetaan siten, että avoimet päät ovat olkapäällä. Minulla oli paksut vitosen puikot, joten poimin silmmukat 2½:n puikoilla reikien välttämiseksi, mutta mikään ei estä pomimasta silmukoita neuleessa käytettävillä puikoilla. Tällöin pyöriön neulominen on helpompaakin.

 Pyöriön neulominen aloitetaan esimerkissä olan kahdellatoista silmukalla oikein, ja tehdään pidennettyjä kerroksia kuten tässä videossa sillä erotuksella, että aina edellisellä kerroksella nostettu silmukka+langankierros otetaan neulomalla työhön mukaan ja lisäksi nostetaan seuraava silmukka langankierroksella  ja siirretään takaisin apupuikolle. Käännös ja nurin takaisin. Nurjan puolen päässä samat temput kuten videossa neuvotaan nurjalla puolella. Eli nyt neulotaan pidennettyjä kerroksia lyhennettyjen - kuten kantapäässä - sijaan. Kun lisätään esim.  kolme silmukkaa niin neulotaan apupuikoilta 3 silmukkaa ja neljäs "wrapataan". Näin tehdään myös kainalokavennuksissa lisäämällä esimerkin 1, 1, 2, 3 ja 5. Kun kaikki apupuikon silmukat on näin saatettu mukaa työhön pitäisi puikolla olla 70s. 

Siitä vaan jatketaan hihaa alaspäin kavennuksin. Oli muuten mukava neuloa hiha kun silmukkamäärä pieneni koko ajan.

Tällainen siitä pyöriöstä tuli. Ja sitten ne napit. Tampereen Merlettosta löysin sopivat. Tarkoitus oli neuloa napit parkkihallissa jotta saisin takin samantien postiin. Oli lankaa, neula ja sakset mukana, mutta napissa olikin niin pieni reikä ettei neulani siihen sopinut. Mars taas ylös kolmanteen kerrokseen neulan ja langan ostoon.

Siinä kun ompelin niitä nappeja niin puhelin soi ja vamhainkodista soitettiin että siippa oli menettänyt tajuntansa. Pulssi oli ollut 37 ja mies kalmankalpea. Oli kyllä siitä sitten vironnut pikkuhiljaa, mutta jotenkin se kosketti niin syvältä ettei tahtonut loput napit tulla ommelluksi. Pistin takin aauton ratin päälle ja otin kuvan:

Neuloin shaalikauluksen ensi kertaa eläissäni. Löysin hyvän mallin NOVITA syksy 2009 lehdestä, malli 50. Muutin silmukkamäääriä kun äidin takki ei ole niin alas urrettu kuin mallin takki.

Langat: Laines Du Nord, Cashsilk 185g

RYC; Baby Alpaca + Colourmartin cashmere NM 28/2 110 g

Alpaca Yarn Company, Classic Alpaca + Colourmartin Cashmere NM 28/2 110 g

Cashmere 4ply + Colourmartin Cashmere NM 28/2 75g

Menekki yht:  505g 

Puikot: No 5 ja resoreissa 3½

Että tällaista tällä kertaa. Tänään oli muuten ihana syyspäivä!

Voi kuinka nuo Teidän edellisen postaukseni kommenttine taas antoivat uutta intoa tekemisiini! Kiitos niistä! 

Luulin tuosta vaan pikaisesti neulovani nuo siipan sukat, mutta eiväthän ne ihan hetkessä valmistuneetkaan. Yarnissiman Kawkawesque sukkamallin voi ladata Ravelrystä neljällä eurolla. 

Sukat on neulottu varpaasta varteen. Mielenkiintoinen toteutus. Lisäykset on tehty jalkapöydän päällä.

Sukat ovat jalassa  miellyttävän joustavat, vaikka minulle hieman liian suuret ovatkin. Pohjaan silmukoin nimikirjaimet, jotta ne siellä vanhainkodissa löytäisivät pesun jälkeen oikeaan osoitteeseen.

Lanka:  Schoeller-und-Stahl, Fortissima socka ostettu kauan sitten Karnaluxista

Kahdet pyöröt:  2½

Menekki: 75g

Sain toukokuussa omaishoitajilta tuliaisiksi Kiinanruusun. Se on pieni ja pippurinen. Kukkinut tasaisesti koko kesän 1-3 kukkaa kerrallaan. Välillä näyttää siltä että kukka on melkein yhtä suuri kuin itse kasvi. Harmi että kukka ei kestä aukinaisena kahta päivää kauempaa.

Kirjoneule vei ihan mukanansa ja parisen viikkoa hupsahti niin etten huomannutkaan. Rakastan neuloa MOOOOONIVÄRISIÄ ja SUUUUURIKUVIOISIA kirjoneuleita.

Tämä neule opetti taas monta uutta teknistä kikkaa, joita en ole ennen käyttänyt.  Samaan lopputulokseen johtavan lankojen päättelytavan kuin aikaisemmin täällä ("Langan päiden päättelyn suoritin Kaffe Fassetin neuvomalla tavalla jo neuloessa kiertämällä päitä neulottavan langan ylitse vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle"). esitin hoksasin neuloa helpommin. Tosin jälkeenpäin selatessani Kaffe Fassettin opetusvideoita, joista en oikein parhaalla tahdollanikaan ymmärrä mitään kun se neulottava lanka juoksee oikean käden etusormen kautta,  osui silmiini tämä You Tube'n opetusvideo, jossa neuvotaan käyttämäni päättelytekniikka. Värinvaihdoskohdassahan syntyy aina vähintään  kaksi langanpäätä - toisen alku- ja toisen loppupää. Tätä samaa tekniikkaa voi käyttää myös siinä siten, että silmukat neulotaan vuorotellen pääteltävien lankojen ali ja vasta kolmas silmukka neulotaan pääteltävien lankojen yli. Samalla tavalla päättely luontuu myös nurjalla neulottaessa, mutta ose on hieman enemmän sorminäppäryyttä vaativa toimenpide. Jos molemmat pääteltävät langat päätetään saman silmukan kanssa samanaikaisesti syntyy neuleeseen kohouma joka venyttää rivin silmukoita. Tämä virhe näkyy myös tässä neuleessa talojen "lattiarajauksen" kohdalla siten, että joka toinen silmukka on isompi kuin toinen (sahalaita). Vasta viimeistä kapaletta neuloessani muutin tekniikkaa. Joissakin kohdin päättelin kolmekin langanpäätä samanaikaisesti vuorotellen ja hyvä tuli. Valmiista neuleesta ei tarvinnut kuin tarkastukseen jälkeen  saksia  päätellyt langanpäät:

Novitan Florica-lankaa oli montaa eri  vuosikertaa ja kolmenlaisia vyötteitä, joissa toisissa ilmoitettiin olevan 163m ja toisissa 175m lankaa ja langanpaksuudektin vaihtelivat aikalailla. Neuleessa on käytetty kahtakymmentä eri väriä.

Etukappaleesen lisätty mallista poiketen napituslistat, keskimmäiset  mökit "väritetty" erivärisiksi ja eri järjestykseen. Mallihan on alkujaan suunniteltu miehelle joten jouduin kaventamaan yläosaa enemmän  naisen vartalolle sopivaksi, jolloin silmukkaluvun pienetessä on mallin sivutalot muutettu mökeiksi ja harteille lisätty mökkirivistö, koska liivi on malliansa pidempi.

Takakappale on neulottu pääosin Kaffe Fassettin mallin mukaan.

Puikot 2½ ja 3½. Langanmenekki 350g.

Neuleesta löytyy enemmän kuvia Ravelry'stä.

Ja nyt välillä jotain yksinkertaisempaa - vaikkapa sukat siipalle . hänellä kun on aina niin kylmät jalat.

Nyt aletaan sitten olla ajan tasalla!

Nuorimman tyttären kanssa kääntyy keskustelu aina neuleisiin. Hän selailee mielellään minulta löytyviä Kaffe Fassett'in mallikirjoja ja tuo esille mieltymyksiään. Niinpä viime huhtikuun lopullakin täällä käydessään. Hän haluaisi kirjoneuleliivin. Millaisen? No esim. sellaisen Kaffe Fassett'in Toothed Stripes (=Ravelry linkki) ja tässä oma kuva kirjasta Glorious Knitting iltahämärässä kännykkäkameralla napattuna:

Langaksi valittiin Mayflowerin Cotton 8 puuvillalanka  ja väriksi liilanpunaisia värisävyjä. Liivi on nyt ympyränä neulottu kainaloihin asti. Tein mallineuletta kirjaimellisesti kirjan mallin mukaan, eli X tarkoittaa yhtä väriä, o toista, - kolmatta jne. Mielenkiintoni tähän työhön katosi kun näin kuvan vastaavasta mallista, jossa värien käyttö oli  tavallaan sattumanvaraista. No, teen kyllä tämän liivin valmiiksi ajan kanssa ja ajatuksissani jo suunnittelen mallista erilaista versiota.

Fassett'in kirjoja ja malleja siinä tyttären kanssa edelleen selailtiin ja ajatuksia ja toivomuksia kehittyi vähitellen .Seuraavaksi alettiin suunnitella Houses-mallin värejä Florica langasta. Taas levitettiin langat lattialle ja tytär napsi värejä sieltä kuin tyhjää vaan! Ihmettelen hänen taitavaa värien tuntemusta ja käyttöä. Tällaista jälkeä on syntynyt kesän aikana:

Kun sitten kysyin, että mitäs sitten seuraavaksi, vastasi hän että ei kai enempää. Tokaisin siihen, että tehdään viisivuotissuunitelma! Suunnitellaan nyt vain lisää malleja, koska vielä näköni ja muut toimintoni neulomisen sallivat ja neulominen on intohimoni ja ajankuluni. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee se päivä kun en enää pystykään neulomaan. Kukas niitä neuleita sinulle sitten tekee. Ja niin jatkettiin suunnittelua.

Kolmas jo vähän aloitettu malli on kirjasta Pattern Library, malli 31  Dot Border Stripes. Minä en ensin tykästynyt tähän malliin, mutta mieleni muuttui  kun neuloin mallitilkun tyttäreni valitsemilla väreillä.  Lankana edelleen Florica. Ja annas olla kun Fassett'in malleja netistä selailin niin osui silmiini Rowanin uusin Magazine 48, jonka etukannessa on juuri tällä samalla kirjoneuleella neulotut mekko ja huivi! Olen aivan ällikällä lyöty kun tyttäreni lähes parinsadan mallin joukosta silloin huhtikuussa valitsi juuri tämän kirjoneuleen itselleen.

Aloitettukin jo on

Vielä suunniteltiin kaksi liiviä, joista ensimmäinen on edelleen kirjasta Pattern Library, malli 128 Planets. Sen neulominen tulee olemaan kova haaste, koska kuvan näköistä mallipiirrosta ei ole olemassa, vaan neulojan pitää itse nuo planeetat neuleeseen suunnitella. Langaksi valitsimme Jo Sharp'in Silkroad DK Tweed'in". Tämä ihana lankaa näyttää olevan poistettujen joukossa, mutta ei hätää minulla kyllä varastoa riittää ja värisävytkin on jo malliin valittuna.

Viimeinen mallisuunnitelma on kirjasta 25 Glorious Knitting Designs  Foolosh Virgins.  Langaksi suunniteltiin aluksi Floricaa, mutta värisävyni eivät kuitenkaan riitä. Kyse on sentään niin arvokkaasta neuleesta, että värisävyjen ja etenkin lankalaadun pitää vastata mallin arvokkuutta. Lankavalinta jää siis miettimismyssyn alle.Alla kirjasta ottamani iltahämäräkuva ja tässä osoite Ravelryyn

Intohimoni on Intarsia-neuleen neulominen. Näissä malleissahan sitä työtä tavallisen kirjoneuleen lisäksi riittää. Väriterapiaakin tulee saatua sivutuotteena!

Mukavia kesäisiä päiviä ja iltahetkiä edelleen kaikille toivotellen

Lilli

Nyt on neuleissa päästy jo kesäkuun tekeleisiin. Nuorin lapsenlapsemme täytti kesäkuun alussa 3 vuotta ja nukkeleikit alkavat kovasti häntä kiinnostaa. Niinpä minä tartuin puikkoihin.

Nukella pitää olla peitto. Tilkkutäkkiin on käytetty vanhoja tehostelankoja ja reunaa kiertää jälleen EZ:n i-cordi. 

Nuttu, pipa,tossut, pöksyt ja mekko:

Isänsä teki hänelle leikkimökin, joten pitäähän mökissä myös matto olla!

Talven aika valmistui neuleet molemmille vävypojilleni ja vanhemmalle tyttärelleni. Yksi silkkibambutoppi on viittä vaille valmis kunhan saan selvitetyksi haluaako hän mahdollisesti mallista poiketen pidemmät hihat.

Tällaisen kashmirlangasta neulotun puseron sai nuorin vävypoikani joka kehui saaneensa "sopivan ja hienon villeripaidan". Häneltä tuli hyvin tarkat ohjeet neuletta aloittaessani, piti olla punaruskea ohuehko lanka The Little Knitting Company Cashmere Aran. Malli  on ranskankielinen PULL MANCHES MARTEAU n° 157, jota tavailin netin sanakirjojen avulla. Kaulustoivomus poikkesi mallista.

Vanhempi vävtpoikani toivoi vaimonsa opastuksella tällaista  Daring2 mallia. Lankana on Rowanin Cocoon kauniin ruskeana. Loppulangasta tekaisin Jacques Costeaun pipon.

Sitten tarina tyttärelleni Novitan Blues langasta (sitä kun riittää!!) neulomastani puserosta. Jo vuosia sitten oli kaikki Bluesit esillä mökin lattialla. Pyysin tyttäriäni valitsemaan värien lisäksi mallit neuleisiin. Nuorempi tytär valitsi heti värinsä ja sanoi, että raitaa sen olla pitää. Vanhempi taas kielsi ehdottomasti raidat, mutta valitsi väreiksi vaaleahkon vihreän ja tummansinisen. Raitapuseron neuloin heti- joskus vuostuhannen alkuvuosina -, mutta sinivihreä jäi tekemättä puuttuvan mallin vuoksi. Viime talvena, täällä käydessään, hän ehdotti malliksi samaa kuviota kuin tässä hänelle viime kesänä neulomassani neuleessa, mutta etuosaan ja hihoihin vain tummansiniset kolmioraidat. Vasemmalla nuorimmaisellemme (kuvassa tyttärentyttären päällä) neulomani raitapusero ja oikealla vanhemman tyttären suunnittelema malli.

Ja vielä yksi neule. Aloitin sen jo kuukausia sitten kun löysin mallin, josta vanhin lapsenlapsemme voisi pitää. Lankana on Elann'in Soi Bambou ja mallina Interweave Knits'in Fall 2009 lehdessä oleva Slanting GretelTee.malli. Se on hitusta vailla valmis. Se on neulottu helmasta ylöspäin ympyränä ja kainalon kohdalla lisätty silmukoita hihaksi - minulle uusi tapa neuloa pusero. Mukava neulottava.

Tässähän nämä kaikki viime talvena neulomani puserot nyt sitten ovat.  On näitten töitten tänne tuonti sitten työlästä, mutta mkava niitä on täällä jälkikäteen selailla - kaikki yhdessä paikassa.

Olen muuten selvittänyt Vuodatuksen neuvonnan kanssa miten kuvia saa suurennetuksi. Kuinka moni vuodatukselainen tietää miten sen saa aikaiseksi? Kirjallista ohjetta en löytänyt, mutta neuvonnasta sain selkeän ohjeen. Jos joku teistä kaipaa tuota piirrettä niin minulta ohje löytyy ja jaan sen mielelläni kanssanne.

 pitää neuletyöni saattaa tänne ajan tasalle.

Äitini sairauden vuoksi vietin aika paljon aikaa hänen luonaan Mikkelissä. Kerrostalossa tahtoi aika tulla pitkäksi ja haalin aina mukaani jotain pientä neulottavaa:

Äidille neuloin vielä 3 sytomyssyä. Tämä toinen on neulottu samalla pitsineuleella kuin ensimmäinenkin ja reunaa kiertää myös EZ:n i-cordi. Lankana 100%:n bambulanka.

Sitten värikäs myssy: Ann Norling Swirl Hat.Äiti ei halunnut korkeaa myssyä ja siitä tulikin sellainen baskerimallinen( ja sen pitää olla päässä hieman vinossa!). Neulottu puuvilllalangoilla ja yritin värit sovittaa siten että vaalemmat värit neuloin sileää oikeaa neuletta jatummemmilla värisävyillä aina nurjaa neuletta.Väreistä äiti ainakin piti, mutta en usko hänen sitä pitävän päässään kovinkaan useasti. Mutta tulihan malli kokeiltua.

Samalla mallilla, mutta paksummasta (Bella) puuvillalangasta, tuli neulottua seuraavakin myssy: Kokeilin ohjeen mukaista tupsuakin, muttei se oikein sopinut näin paksulle langalle.

Sitten yhdet sukat Opalin 6-fach sukkalangasta. Aloitettu kärjestä, Maia Spin'sin kantapäällä ja  vartta hieman muunneltu oman mallin mukaan. Sukat matkasivat hiihtolomaviikolla tyttären mukana Kempeleeseen.

Sitten vielä tällaisia tossukokeiluja kaksinkertaisella Nallella. Ohje, siltä ajalta (sandra?) kun jonkun suomalaisen tai suomennetun mallilehden keskiaukeamalla oli aina jonkinaiheinen Neulekurssi, on pyörinyt useita, useita vuosia mapissani. Saman leikkeen sisäsivulla on erittäin selkeä ja seikkaperäinen sukan ohje. Tossukat  neuloin jo maaliskuussa äitini "poikaystävälle". Hän ehti niitä pitää reilun kuukauden ennen kuin hän nukkui kokonaan pois 95 vuotiaana huhtikuussa.

Tällaiset  Kahdeksan neliön palatossut  neuloin loppuNallesta. Tosin neuloin kantapäälle vielä yhdeksännen neliön. Mukavat neuloa vaikkapa telkkaria katsellessa. Miniä piti niistä kovasti ja nappasi ne mukaansa. Ja minä olin onnellinen kun huolittiin.

Tarkennettua tietoa edellä luetelluista töistäni löytyy Ravelrystä.

Tasan neljä vuotta sitten liityin blogilistalle ja 52 vuotta sitten vietettiin hääpäiväämme;. Sellaista on elämä. Nyt yritän nauttia yksinolosta, joka sinänsä on ihan antoisaa käsitöiden parissa, mutta on vain niin haikea olo.

Kävin häntä katsomassa. Hoitaja kysyi: "Katsopas Lauri kuka tuli sinua katsomaan"! Katsoi minua kuin vierasta. Sitten hoitaja jatkoi:" Tunnetkos sinä Lilliä"? Kyllähän minä ..... mutta katsoi minua edelleen kuin vierasta. Yritettiin jutustella telkkarihuoneessa, mutta lauseissaan ei ollut päätä eikä häntää. Kuuntelin, ei ollut kiire mihinkään. Yritin välillä kysyä hänen vointiaan, ei valittanutkaan kun taas ajatus karkasi niihin päättömiin lauseisiin. Ehkä vartin istuskeltuamme hän nousi ja sanoi:"Täytyy tästä mennä kotiin" ja kävellä laahusti omaan huoneeseensa. Moikkaamatta. Tuntui pahalta.

Tänään tyhjensin yhden punaisen viinimarjapensaan ja riivin marjat minigrip-pusseihin pakkaseen. Ne maistuvat talvella marjarahkan jatkona, antavat raikkautta marjapiiraalle mustanviinimarjan ja vadelmien kanssa, täytekakun täytteenä erilaisten marjojen kanssa soseutettuna ja mustikkapiiraan päälle ripoteltuna.

Olen lapsesta saakka ollut jonkinasteen hyttysallergikko. Tänä kesänä niitä on riittänyt. Jossain vaiheessa tuntui ettei tervavoidekaan enää tehoa kutinaan. Tänään kuitenkin tuntui jo siltä että hyttyset ovat kaikonneet, mutta paarmat tulleet tilalle. On ollut todella mukava kesäpäivä.

En vielä tänäänkään saanut aikaiseksi valmiiden töitteni siirtoa tänne vuodatukseen, mutta ehkä sekin tapahtuu lähiaikoina.

Mukavia kesäpäiviä kaikille!

Niin se vain on, että muistini taisi pettää tuon ufo-kirjoituksen "Kaikenlaista sekalaista seurakuntaa" osalta.

Kun eilen ja tänään tallensin  Ravelryyn kaikki ne pienet työt, joita olin äitini luona Mikkelissä kevättalven aikana neulonut nousi ajatuksiini tuo ufo-otsikko, joka kuvaa hyvin pienten neulomusteni sekalaisuutta. Joten tunnustan tuon otsikon itse kirjoittaneeni. Eihän kai ole mahdollistakaan, että joku vieras pääsisi kirjoittamaan sivuilleni.

Olen tässä viikon verran nauttinut itsekseni Suomen kesästä - en niinkään helteistä. Viime keskiviikkona kävin äitini valtuuttamana tekemässä kaupat hänen Varkauden asunnostaan. Sieltä ajoin  Mikkeliin hoitamaan hänen pankkiasiansa ja illansuussa takaisin Luikalaan. Ajoin pitkälti yli 500 km tuossa helteessä ( 28-33 astetta) ilmastoimattomalla autollani. Mutta nyt ovat äidin asiat kunnossa. Hän asustaa mukavan rivitalopalveluasunnon 27m2:n huoneistossa, jossa on ilmastointikin ja kaikki nykyajan mukavuudet. Enpä ole tainnut mainitakaan, että hänen (poika)ystävästään (lähes 95 v.) jätti aika huhtikuun puolessa välissä. He ehtivät elää yhdessä 26 vuotta ja asustelivat poikaystävän asunnossa mikä poismenon jälkeen siirtyi perikunnalle ja äidin oli saatava oma asunto. Viime perjantaina hän sai lääkäriltä terveen paperit, mutta ainahan syöpä voi uusiutua. Lääkäri käski paljon liikkumaan, mutta kun on näin kuuma niin äiti ei tahdo jaksaa mennä ulos. Mutta kun hän sai vammaiskuljetuksen käyttöönsä (18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa) niin hän usein ajaa köröttää 3,30 €:lla Mikkelin Prismaan ja virkistäytyy siellä viileässä. Mahtava isomummi!

Siellä hän nyt istuu onnellisena kaiken kokemansa jälkeen - tietenkin ristipistoja tehden.

 Piipahdinpas täällä pitkästä aikaa. Tällää välillä on paljon tapahtunut. Kolmet hautajaiset, tyttärentyttären rippijuhlat Sotkamossa ja isomummin (äitini) muutto palvelutaloon. Neulomuksiakin on valmistunut jonkin verran.

Jäin ihmettelemään blogiini ilmestynyttä kirjoitusotsikkoa "Kaikenlaista sekalaista seurakuntaa".  Tiettävästi en ole ollut tuolloin edes koneella saatikka vain julkaissut otsikon? Yritin sen poistaakin, mutta ei vain onnistu.

No se on pieni murhe suuressa maailmassa, joten Hauskaa Juhannusta kaikille!

Edit: Kun maltoin odottaa niin poistuihan se kirjoitus!

On aivan hämmästyttävää miten mahtava voima kommenteillanne on. Olen lueskellut niitä aika ajoin yhä uudelleen ja saanut tuntea niiden kantavan voiman.  KIITOS niistä.

Olen vieraillut ja yöpynyt äitini luona pariinkin otteeseen, järjestellyt hänen asioitaan ja  kyydinnyt sairaalaan verikokeisiin ja hoitoihin.

Kun hänellä ei ole nettiyhteyttä tulivat illat osin päivätkin pitkiksi, joten yritin aikaani kuluttaa pienillä neulomuksilla. Ensimmäisellä käyntikerralla olin napannut mukaani pussillisen puuvilla- ja bambulankoja aikomuksenani neuloa hänelle sytomyssy. Hän oli juuri hankkinut itselleen tosi tyylikkään peruukin ja oudoksui myssyn tarvetta, mutta totesi kuitenkin, että saattaa se kesähelteellä olla parempi kuin peruukki. Myssy on tehty tunikastani jääneestä bambulangasta. Minulla ei ollut mitään mallia mukana, joten kehittelin mallin omasta päästäni.

Myssyn reunaan tein tapani mukaan jälleen EZ:n I-cordin. Se napakoitti hyvin myssyn päässä pysymisen.

Sain juuri iltapäivällä tiedon, että äitini on joutunut sairaalaan ja hänellä epäillään keuhkokuumetta. Sekin vielä, mutta onneksi hän on nyt sairaalahoidossa.

Maaliskuun toisella viikolla oli mökki täynnä hiihtolomalaisia. Kempeleestä tytär ja Keravalta poika perheinnen. Oli täällä taas mukavaa vilskettä kun pojat 12-, pian 8-, 5- ja 5-vuotiaat sekä tytöt 21- ja pian 3-vuotiaat häärivät ja touhusivat. Kävivät päivisin Sappeen hiihtokeskuksessa> laskettelemassa ja illalla saunottiin lumihankikylpyineen.

Tyttäremme sai mukaansa tällaiset hiihtolomaviikkoa edeltävällä viikolla neulotut perussukat.

Lanka: Opal 6-fach (Hundertwassers)

Puikot:  No 3

Menekki: n. 90g

Sukat on aloitettu kärjestä ja kantapää neulottu Maia Spins'in ohjeen mukaan. Olin lukenut jo aikoja sitten Knitflix:in blogista (mahatava blogi ja Ravelryssä  Bogiebogie:n  nimellä)  lukenut, että hän pitää neulalla pääteltyä reunaa (italialainen päättäminen?) mukavan joustavana ja siistinä. Pitihän sitäkin kokeilla ja olen samaa mieltä. Nyt kun selasin nettiä niin tästä päättelytavasta löytyy erilaisia variaatioita ja en ole ihan varma olenko tämän 3o 2n resorin päätellyt oikealla tavalla, mutta joustava se on joka tapauksessa! Pitää seuraavalla kerralla paneutua tähän päättelyyn oikein kunnolla.

Olen ottanut uudella kännykälläni kuvia tekemistäni neuleista, mutta väärän USB-piuhan vuoksi en saa niitä ulos kännykästä. Kun tilaamani piuha saapuu päivitän lisää töitäni.

Siippaakin olen käynyt muutaman kerran katsomassa. Hän ei tunne minua lainkaan.  Ensimmäisellä kerralla hän puhui kuin vieraalle. Toisella kerralla ehdotti että "Mennäänkös meille niin keitän sulle kahvit" ja kolmannella kerralla oli niin agressiivinen ettei syntynyt minkäänlaista sanailua. Hoitaja sanoikin, että uusista lääkkeistä huolimatta hän valvoo ja valvottaa öisin eikä nuku päivisinkään ja on tosi vaikea hoidettava. Vaikka meidän yhteiset hyvät ajat silloin tällöin pulpahtavatkin ajatuksiini, olivat viimeiset yhteiset vuotemme ja etenkin ne viimeiset hoitojaksot jo niin vaikeita, että yhteiselomme loppumisen surutyö on jo viimeisten vuosien aikana saatettu loppun. On se vaan niin hirvittävä sairaus. Sääliksi käy, mutta säälikin kun on sairautta! Onneksi hän itse ei enää ymmärtääkseni kärsi tilanteesta.

Päääsiäistä olen viettänyt yksikseni rauhasta nautiskellen, uusia neulesuunnitelmia tehden, järjestellyt kansioitani ja tehnyt kaikenlaisia rästiinjääneitä töitä - ihan vain nautiskellen. Rästiin jääneiden töiden saattaminen loppuun antaa kummasti myös energiaa uuden suunnitteluun, että kyllä se tästä, kevättä ja jäiden lähtöä odotellessa........

 Nimittäin omaishoitajuuteni. Lähettivät hänet intervallijaksolla suostumuksellani terveyskeskuksen vuodeosastolle lääkityksen tarkistamista varten. Hänellä kun päivärytmi jo syksystä lähtien on ollut vallan päälaellaan - touhuillut yökaudet ja nukkunut päivisin. 

Olen ollut valvomisesta ja stressistä aivan uupunut ja mielessäni ajatellut että kuinka kauan tätä on vielä kestettävä ja odotellut, että joku alan ammattilainen ottaisi asiaan kantaa. Vajaan viikon pituisella lääkityksen tarkistusjaksolla antoi niin omahoitaja kuin lääkärikkin erikseen lausunnot että "niin potilaan kuin omaisenkin kannalta on parempana vaihtoehtona pidettävä laitoshoitoa". Piste!

Viime viikon taistelimme vielä kotona - niin siippani kuin minäkin - vuodeosastolta saamamme rotaviirustartunnan kanssa. Siippa ihmeekseni selvisi parissa päivässä vain muutaman kerran oksentaen kun taas minä podin tuota tautia reippaasti parisen vuorokautta yötä päivää oksentaen ja ripuloiden.

Maanantaina vein hänet intervallijaksolle vanhainkodin dementiaosastolle viimeistä kertaa. Siellä ihanien hoitajien huomassa hän saa olla samassa huoneessa kuin intervallijaksoillakin - ainakin toistaiseksi. Näin pääättyi lähes 52 vuotta kestänyt yhteinen taipaleemme. Tietenkin tulen vierailemaan hänen luonaan vaikkei hän enää minua tunnekaan. Kotona ollessaan oli levoton ja halusi kaiken aikaa lähteä kotiin eli ei ymmärtänyt olevansa kotona. Surullista, mutta totta. Hirvittävä tauti. Nyt totuttelen vähitellen elämään yksikseni mikä tuntuu hieman oudolta, mutta onnekseni minulla on näitä harrastuksia, tämä mahtava nettineuleyhteisö, ystäviä ja lapset perheineen. Eiköhän se elämä tästä vielä lutviudu.

Joulun alla sairastui 92-vuotias äitinikin, siis tuo reipas ristipistoileva isomummi (sivupalkissa koottuna pieni osa hänen töitään) imusolmuksesyöpään. Hän on saanut niitä tiputushoitoja kolmisen kertaa, jotka ovat vieneet hänet huonoon kuntoon. Paino on pudonnut, voimat ehtyneet  ja hiukset lähteneet. Lääkäri on kyllä kertonut, että taudista selvitään. Olemme siskoni kanssa menossa nyt viikonloppuna selvittämään hänen tilannettaan Mikkeliin kun hänen 95-vuotias ystävänsäkin, jonka kanssa ovat yhdessä asuneet ja eläneet  n. 25 vuotta,  joutui sairaalaan.  Maanantaina olen luvannut olla hänen kanssaan siinä tiputushoidossa. Käsitöikseni otan mukaan  Matleenan Sytomyssyohjeen, vaikka hänelle tässä talven aikana olen kertonutkin etten elämäntilanteestani ja virkkaustaidottomuudestani johtuen tule osallistumaan myssyjen tekoon. Näin ne elämäntilanteet äkkiä muuttuvat. Jospa saan myssyni onnistumaan niin saatan niitä useammankin tehdä. 

 Edellisen postaukseni pipo ja sukat tulivat bummerangina postissa takaisin. Pipo oli liian matala eikä sukan (Malli 29 Sukat varpaasta varteen, Moda no 4/2009)  pitsineule varressa ollut  saajalleen  mieluinen ja  varret olivat liian leveät.

Neuloin pipoon vajaan kuvion verran n. parisen senttiä korkeutta lisää ja sukan varret 3o, 1n jousteena.

Kun lankaa jäi sopivasti etsin lapasmallia myssyn seuraksi. Malliksi löytyi uunituore Tikrun  Ottilia Mittens.

Lapasten ohje on selkeä, mutta mielestäni ei aivan helpoimmasta päästä. Keskimmäinen letti kun tahtoi kääntyä aina väärään suuntaan. Lapasen kärkikavennus on toteutettu nerokkaalla tavalla ja on tosi kaunis.

Lanka: Arjangon Lumo 40g ja Angels Yarns Cashmere 45g, neulottu kaksinkertaisena

Puikot:  3.5mm 

Sainpa vielä otetuksi saajansa päällä kuvankin tuosta satulaolkapääpuserosta.