Lämmin kiitos Teille kaikille osanotoistanne!

Tuntui tosi hyvältä, että pitkästä blgitauostani huolimatta niin moni "vanha tuttu" vielä muisti minut.

En ole juuri nimeksikään vieraillut täällä blogimaailmassa viime vuoden aikana ja nyt kun aloin blogeja lueskella niin huomasin, että moni minun kanssani samoihin aikoihin aloittanut bloggaaja on lopettanut kirjoittelun tai siirtänyt bloginsa täältä vuodatuksesta muualle!

Minäkin vähän muutin blogini ilmettä ja loin kokeilumielessä uuden .blogspot blogin. Aikomukseni on nyt kuitenkin toistaiseksi pysyä täällä.

Lueskelin myös omia vanhoja kirjoituksiani ja moni tapahtuma, mikä oli jo muististani pyyhkiytynyt,  palasi elävänä mieleeni. Samoin kun joku jälkikasvustani haluaa minun neulovan "sellaisen kun silloin teit" niin täältä on mukava neuleen tiedot tarkastaa. No onhan nyt  Ravelrikin, jonne töitäni olen tallentanut tämän taukonikin aikana, mutta kun englanninkielen taitoni on "köyhää"  on tänne mukavampi jaaritella vähän laajemminkin tekeleistäni.

Tänään tapahtui tavallisuudesta poikkeavaa! Minähän en täältä mökistäni hievahda juuri nimeksikään.Vain silloin minut saa liikkeelle kun jääkaappi on tyhjä, lapseni tarvitsevat lapsilleen kotihengetärtä, on tilattu kampaaja-aika tai hammaslääkäri. Postinkin käyn noutamassa tuolta parinsadan metrin päästä vain parisen kertaa viikossa.

Eilen meinasin sen postin sitten noutaa, mutta lunta kun oli tullut 15-20 sm niin jäin odottamaan lumiauran tuloa. Ei sitä kuulunut eilen eikä tänäänkään. Olin ihmeissäni kun aura on säännöllisesti aurannut tämän tienpätkän yli kaksikymmentä vuotta niin mikä ihme ettei nyt (Syy siihen etten soittanut hänelle oli se, että hän sai viime talvena infarktin ja ajattelin, että jospa nytkin on joku sairastapaus, joten en halunnut suotta häiritä)? Lopulta sitten ajattelin, että pitäähn se posti sieltä nyt noutaa, otin kolan ja lähdin hommiin. Pääsin jonkinmatkaa eteenpäin kun huomasin suurehkon lepän kaatuneen tien poikki. Sitten iski jonkinlainen suljetun paikan kammo, että mitäs nyt? Tällä alueella on kymmenkunta mökkiä, muttei kukaan ollut paikalla. On kyllä sähkömoottorisahakin, muttei riittävän pikää johtoa! Eipä muuta kuin käsisaha käyttöön ja puuta sahaamaan, koska alkuviikosta pitää päästä hammaslääkäriin - omalla autolla tietenkin, kun yleistä kulkuneuvoa ei ole käytettävissä. Ei se sahaaminen kummonenkaan homma ollut, mutta kun ne rangatkin piti raahata tien sivuun niin sepä se vasta otti hengen päälle! Muuten aura oli kyllä käynyt kääntymässä kaatuneeseen puuhun asti siksipä ihmettelenkin ettei hän ilmoittanut tilanteesta minulle, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Enpä huomannut ottaa kuvaa tänne siitä kaatuneesta puusta, vaikka kännykkä olikin mukana.

Kuvia ja neuleita sitten ensi kerralla. Mukavaa viikonvaihdetta ja kiva kun poikkesit.