Jo vuosia olen hoputtanut siippaani silmälääkäriin. No ei ole mennyt "kun näkee ihan hyvin". Kun ei enää telkkaria katsellessa selkä pysynyt nojatuolin selkämyksessä kiinni, vaan kurkotti telkkarin ruutua etunojassa -tilasin häneltä kysymättä silmälääkärin. Vielä vuoroa odotellessa hän tinkasi ettei silmissä ole mitään vikaa. No lääkäri kuitenkin totesi, ettei toiselle silmälle ole enää mitään tehtävissä ja toisenkin silmän hoitomahdollisuus on epävarmaa. Kyse on silmänpohjan rappeumasta. Olimme mennet laseja uusimaan ja kysäisinkin niiden saamista. Lääkäri vain totesi, ettei uusista laseista ole mitään hyötyä! Tilasi ajan joulun alla TAYS:in silmäklinikalta jatkotutkimuksia varten. Kutsu tulikin ja pääsimme jo viime tiistaina tutkimuksiin.

Siitä tulikin sitten hieman suurempi operaatio. Silmäkuvia otettiin parilla eri laitteella - toisella varjoaineen kanssa. Minä olin "muistina" mukana ja tutkimusten jälkeen lääkäri totesi, että toiseen silmään voidaan antaa laserhoitoa, parantamisesta ei juurikaan ole toivoa, mutta rappeuman etenemistä voidaan todennäköisesti - hyvällä onnella - hidastaa. Hoito annettiin ja hoito-ohjeeksi tuli ettei kahteen vuorokauteen saanut, eikä ollut ylipäätään suositeltavaa, mennä ulos. Ja, jos oli mentävä ulos niin piti pitää mukaan laitettuja aurinkolaseja. Halogeenilamppuja ei saanut sisällä polttaa, auringonvaloa oli ehdottomasti vältettävä ja, että pimennysverhot piti sisällä vetää alas, koska aine, jota hänelle suoneen annettiin olisi voinut e.m. valojen kanssa aiheuttaa ihon rakoille palamisen.

Sanoin siellä jo hoitajille ja lääkärillekin, että on mahdoton paikka pitää siippaa sisällä. Hällä kun on tuo hirveä tupakkariippuvuus. Kulkee kaiket päivät ulkona (ainakin parikymmentä kertaa) tupakalla. Hoitaja varoitteli siippaa, että tupakanpoltosta pitäisi nyt ehdottomasti luopua, koska polttaminen heikentää verenkiertoa niin silmässä kuin muuallakin ja, että nyt on annettu 12.000markan hoito ja sitä ei kaikille edes annetakaan.

Ulos tullessamme paistoi aurinko kaikessa kirkkaudessaan. Kuin kiusallaan se oli juuri silloin alkanut paistaa kun sitä vähiten odotti. Mökin etelä- länsisuunta on täynnä ikkunoita ja lasiovia. Matalalta kun paistoi niin tunki joka ikisestä raosta sisään vielä seuraavan päivänkin. Sitä ei päässyt pakoon millään! Eikä siinä vielä kaikki! Siippa ei tietenkään muistanut eikä ymmärtänyt yhtään miksi ei saanut mennä ulos tupakalle. Aina kun hetken silmäni välttivät niin mies oli ulkona auringossa ja ilman laseja. Pujahti sinne takaoven kautta. Voi että olin kiukkuinen! Vaikka kuinka kauniisti ja huutaenkin selitin ja luin mukaan saamamme ohjevihkosen tekstin useaankin kertaan,  ei se auttanut. Taas oli siippa ulkona. Lopulta jo uhkasin, että kun menemme jatkohoitoon niin kotiin en häntä tuo,vaan saa mennä laitoshoitoon!! Uhkasin laitta narusta sisälle kiinni, että ulos lähtiessään muistaa laittaa lasit silmilleen. Lupasin jo senkin, että saa polttaa sisällä. Ei muistanut sitäkään vaan änkesi pihalle polttamaan - tapansa mukaan.

Kun saunan ulko-ovea ei saa sisältäpäin takalukkoon keksin loppujen lopuksi laittaa saunan ulko-oven ulkopuolelle pönkän. Päiväuniltaan herättyään kun ei päässytkään saunan oven kautta ulos hän olikin keksinyt yläkerran parvekkeen  sauhuttelupaikakseen.  Olin alakerran eteisessä  solmimassa nukkariviä  kun haistoin savun ja ryntäsin ylös . Siellähän herra oli tupakalla autuaan oloisena - täydessä auringonpaisteessa!! Sen oven sain lukkoon ja avaimen piiloon.

Onneksi aurinko meni vihdoin ja viimein taivaanrannan taa. Minulla on kurkku vieläkin hellänä voimallisista sanomisistani ja siippa ei lainkaan ymmärtänyt miksi minä olen niin vihainen. Seuraava aamu valkeni onneksi pilvisenä ja yllätys, yllätys siippa kulki koko päivän aurinkolasit päällään - sisälläkin ja ilman huomautuksia. Menihän se oppi perille! On ilmeisesti hirveän hidas verenkierto kun kesti vuorokauden sisäistää moinen asia. Ja opinpahan minäkin missä mennään.