Vuoden 2007 heinäkuussa syntynyt idea on nyt toteutettu. Neuloessani peiton paloja tulin kokeilleeksi erilaisia neulontatapoja. Laitan tässä muistiin huomioitani.
Aloitin palojen neulonnan palan ulkoreunasta luomalla 288 silmukkaa siten, että laitoin silmukkamerkin 72 silmukan välein kolmeen kulmaan. Neuloin palan edestakaisin neuleena, jolloin palan yhteen kulmaan tuli ommeltava sauma. Kavensin jokaisella oikean puolen kerroksella jokaisessa kulmassa ennen silmukkamerkkiä 2 silmukkaa takakutta oikein yhteen ja silmukkamerkin jälkeen 2 oikein yhteen. Värin vaihdoin joka 12. kerroksen (6 edestakaiskerrosta) jälkeen. Alku- ja loppulanganpätkien paljous hirvitti viimeistelytyön suuruutta! (Kuva ennen silmukointia tästä kulmasta auki olevasta palasta jäi ottamatta.)
Sitten huomasin Elisabeth Zimmermannin kirjassa The Opinionated Knitter (sivulla 53) olevan kuvan (alla) mukaisen palan neulontaohjeen. Näin neulottuna palan kulmat jäävät ehjiksi ja sauma tulee reunan keskelle. Tein vain muutaman palan tällä tavalla, koska en saanut saumaa silmukoitua yhtä näkymättömäksi kuin kulmassa olevan sauman. Muuten pala on neulottu kuten edellä. Yritin jossain vaiheessa alku- ja loppulangat päätellä "Fassetin" tavalla kiertämällä langanpäät työn takana jokaisen silmukan neulomisen jälkeen neulottavan langan ympäri, mutta nurjan puolen jälki ei tyydyttänyt silmääni. Ajattelin vain, että langanpäillä on hyvä neuloa sauma kiinni!
Pidin viimeiseen asti kiinni ajatuksesta, että koska kyseessä on ainaoikein neule se pitää myös neuloa ainaoikein. Loppuviimeksi tulin sitten kokeilleeksi tapaa, jossa pala neulotaan ympyränä, jolloin joka toinen kerros on nurja kerros eikä saumaa synny lainkaan. Käytin työssä 60 sm:n pyöröpuikkoa, jolloin kolme viimeistä väriä oli siirrettävä 40 sm:n pyöröille. En vain tykännyt neuloa niin lyhkäisellä pyöröllä ja siirsin silmukat edelleen sukkapuikoille, joilla pystyin neulomaan palan valmiiksi jäljelle jääviin 8:aan silmukkaan asti, joiden läpi vedin langan. Sukkapuikoilla neuloessani en tahtonut millään saada kulmakavennuksia tiiviiksi. Senpä vuoksi siirsinkin puikkojen vaihdot keskelle suoraa reunaa. Näin palasta tuli tosi siisti.
Palan takana päättelin langat neuloessani kiertämällä päät neulottavan langan ympäri jokaisen neulottavan silmukan jälkeen siten, että värinvaihdon ensimmäisellä kerroksella päättelin edellisen värin loppulangan ja vasta seuraavalla (nurjan puolen) kerroksella päättelin uuden värin alkulangan.
Langanpäiden loppupäättelyn/katkaisun jälkeen näytti palan nurja puoli tältä:
Olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Palan keskus sukkapuikoilla neulottaessa oli hieman vaikeampi toteuttaa kuin edestakaisneuleena, mutta lopputulos palkitsi vaivan!
Peiton valmistuttua aloin ajatuksissani kehitellä palaa, jonka neulonta aloitettaisiinkin keskustasta!
Piti ihan kokeilla:
Onnistuihan se! Kulmista tulee hieman erilaiset. Jossain vaiheessa kun sukkapuikot eivät enää riitä voi työn siirtää pyöröille. Värien vaihdot voidaan toteuttaa kuten edellä päättelemällä alku- ja loppulangat jo neulottessa. Ellei ulkoreunaa päätellä voidaan palat silmukoida toisiinsa suoraan päättelemättömiin silmukoihin - tosin ylimääräisiä puikkoja pitää siinä tapauksessa olla aika paljon tai voidaanhan peitto suunnitella ja rakentaa siten, että valmistunut pala silmukoidaan välittömästi valmistuvaan peittoon! Peittohan voidaan suunnitella myös siten, että siinä on isoja ja pieniä paloja! Vaihtoehtoja on lähes rajattomasti.
Aloitin palan luomalla 4 silmukkaa, seuraavalla kerroksella tuplasin silmukat 8:aan silmukkaan ja sitä seuraavalla kerroksella 16:ta silmukkaan neulomalla aina silmukan etu- ja takareunn silmukaksi. Tässä vaiheessa lisäsin joka kulmaan (jokaisen puikon alkuun) yhden silmukan kulmasilmukaksi.
Ympyränä keskeltä aloitetun palan kulmalevennyksiin hain erilaisia vaihtoehtoja. Yllä olevan palan kulmalevenykset on toteutettu oikeaan puolen kerroksella siten, että olen neulonut kulmasilmukkaa ennen ja jälkeen olevan kahden silmukan välilangan takakautta kiertäen silmukaksi. Kulmasilmukan olen neulonut ainaoikein neuleena, mutta senhän voi neuloa myös sileänä neuleena.
Jossain kirjassa neuvottiin tekemään kulmalisäykset aina nurjan puolen kerroksella ns. Central double increasena, mutta minä en saanut kulmasta näin neulottuna hyvän näköistä! Tästähän tätä voi itse kukin sitten kehitellä eteenpäin. Otan palan neulonnasta mielelläni vastaan kommentteja ja vinkkejä.