Niin kiireinen on tämä syyskuu ollut etten enää iltaisin ole jaksanut tänne tapahtumia kirjata.
Ensin olivat ne ristiäiset. Päivänsankari alla kuvattuna ristiäisten jälkeen. Ristiäisissä ei tullut itkun itkua - ihmetteli vain mitä ympärillä tapahtuu
Ylläolevat matot, kaikkiaan 5,5m, saattavat päätyä vanhemman tyttäreni keittiöön.
Allaoleva on kudottu samalla mallilla hieman krouvimmista kuteista.
Alla olevalla mallilla kudotut 8,5m päätynevät samaisen tyttäremme makuuhuoneeseen. Ne on toteutettu hänen ehdottamillaan väreillä ja ovat mielestäni tosi raikkaan oloiset.
Muutin niisinnän palttina-ripsiksi ja kudoin 2,5m:n pätkän Nanson mustasta ja isomummin ompelemista värillisistä pätkäkuteista keväistä "Karamelli"-mattoa.
Alla oleva matonpätkä on kudottu luonnonvalkoisella LP-langalla ripsiksi ja pätkäommellulla Nanson trikookuteella. Tämän maton ristin "Pastilliksi". Kirkkaat väritäplät LP-langan muodostamista ruuduista antavat matolle pirteän ilmeen.
Tämän alla olevan "vanhanaikaisen" perusmaton kudoimme kolmella kuteella palttinaksi. Ohkaisesta trikookuteesta ja tiuhasta kaiteesta johtuen (32 lankaa10sm:llä) matosta tuli kevyt, mutta kuitenkin ryhtinsä pitävä.
Lisäksi hän parin päivän ajan pyöritteli DMC-lankojani puolille, luetteloi ja järjesteli ne. Kuvia ja enemmän tietoa aiheesta kerron myöhemmin.
Kun viimeisinä hänen täällä olopäivinään loin uuden leveän maton loimen surkuttelin sitä, etten millään haluaisi viedä luomapuitani (Toikan keskikokoisia) ulkovajaan kosteuden takia, kosteana kun puiden lovet turpoavat eikä niillä voi luoda ennen kuin ne taas kuivuvat eikä sisällä kertakaikkiaan ole tilaa niille. Tietenkin äitini osoitti paikan, missä ne eivät olisi tiellä:
Kangaspuiden takana - vähän kyllä ikkunan edessä, mutta kuitenkin kuivassa paikassa. Itse olin vuosia pähkäillyt tämän asian kanssa enkä ollut hoksannut - höh! Äideille aina kannattaa murheensa lausua ääneen - ratkaisu usein löytyy heiltä. Kiitos äiti!
Tuota leveää matonlointa puihin laittaessani hoksasin itse mielestäni oivan keksinnön. Tietenkin muut ovat sen jo aiemmin hoksanneet, mutta minulle oivallus tuli vasta nyt. Nimittäin en pudottanutkaan käärinpirtaa pois tukille laiton jälkeen vaan käytin sitä kohotusvarpana. Loimilangat pysyvät näin niisinnän ajan helposti käsiteltävinä ja asettuvat niisinnän, pirrottamisen ja sitomisen jälkeen tasaisen kauniisti tukille.
Ja kun kerran kirjoittaminen on aloitettu pitää vielä vilauttaa puikoilla nyt olevaa työtä:
Meneillään on sateenkaari pusero, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.
Ja vielä tiedoksi, että American posti U.S. Postal Service ilmoitti, että minulle on tulossa lähetys DiscountYarnSale:lta. Jokohan nyt saan oranssia Katian Bamboo-lankaa tyttärentyttären ruutupuseroon ja kudottua sen valmiiksi?
Kommentit