Kysymys siitä miten viettäisimme isomummin 90-vuotis syntymäpäivät oli ilmassa jo koko viimme syksyn ajan, kunnes nuorin tyttäremme sitten keksi, että pidettäisiin hänen ristipistotöidensä näyttely. Näyttelyn pitopaikkaa etsiskelimme jonkin aikaa kunnes omaishoitajien allasvoimistelun pukuhuoneessa joku laukaisi sanoa, että siellä Ilorannassa oli sitten pikkujoulun yhteydessä hyvä ruoka. Silloin oivalsin, että tuo paikka voisi hyvinkin sopia juhlapaikaksemme. Olin käynyt siellä vuonna 2006 omaishoitajien pikkujoulussa ja todennut, että ruoka oli erittäin maittavaa ja laadukasta ja isäntäväki mukavan tuntuista. Yhteydenotolla selvisi, että heillä on entisen navetan yhteydessä "Parvi", johon näyttelyn voisi hyvin rakentaa. Niinpä tilasimme sieltä 9.2.2008 lauantaiksi ruokailun, juhlakahvit, iltapalan ja yösijat aamupaloineen koko isomummin jälkikasvulle yhteensä 27 henkilöä, joista 8 alle 6 vuotiasta ja 3 alle 15 vuotiasta.
Halusimme juhlasta näyttelyineen tehdä hänelle täyden yllätyksen. Minä jujutin häntä pyytämällä häntä avukseni kutomaan mattoa tyttärellemme. Niinpä noudin hänet hänen syntymäpäivänään 8.2.2008. Hän oli mielessään kuitenkin arvellut, että tämä lähtö jotenkin kuitenkin liittyisi hänen syntymäpäiväänsä ja totesi ettei ole mitään pakannut kun ei tiedä minne mennään, koska 10 vuotta sitten veimme hänet vastaavalla tavalla syömään Monrepohon. Minä vain kylmästi kuitenkin totesin, että sitä mattoahan meidän piti kutoa! Äitini hieman asiasta närkästyneenä alkoi pakata "työvaatteita" laukkuunsa, mutta sanoi jälkikäteen, että oli varma siitä, että kuitenkin mentäisiin johonkin syömään. Niin vain saavuimme Luikalaan ja aloitimme maton suunnittelun. Kaivoimme vajasta sopivia kuteita ja äiti alkoi ompelukoneella ommella pätkiä kuteiksi. Minä aloin niisiä puissa jo syksystä asti ollutta lointa.
Lauantaiaamuna aloitimme tapamme mukaan jo kuudelta jatkaa maton tekoa. Minä pyörittelin mielessäni miten saisin salaa viedyksi autoon hänen lääkepussinsa ja yöpymistarvikkeensa! Hänellä oli mukanaan vain ne "työvaatteet" ja kehittelin mielessäni myös löytyisikö minulta hänelle sopivaa päällepantavaa. Kymmenen maissa laukaisin sitten etten millään viitsisi laittaa ruokaa, että eikö mentäisi ulos syömään! Äiti vastusteli, eikö jääkaapista löytyisi mitään valmista - ei löytynyt. Jos olisi ollut aineet olisi hän laittanut soppaa - ei ollut aineita. Loppuviimeksi hän tokaisi, että syödään vaikka kaurapuuroa, mutta ei lähdetä ulos syömään - hän oli niin innostunut matonkuteiden ompelusta. Lopuksi minä tokaisin, että kyllähän me nyt sen verran juhlitaan eilistä syntymäpäivää! Toppahousujensa seuraksi minulta löytyi tyylikäs jakku ja pusero. Sain myös takaoven kautta siirretyksi äidin näkemättä yöpysvälineet autoon. Niin lähdettiin hakemaan ruokapaikkaa. Sitten mutkan kautta muka muistin Hauholla olevan hyvän ruokapaikan, jossa viikonloppuisin on usein seisova pöytä - hieman eksyenkin - ajelimme sinne klo 13:sta. Kaikkien osallistujien piti olla paikalla ja piilossa, jotta yllätys olisi täydellinen.
Niinpä saavuimme Ilorannan pihaan. Äiti huomasi heti, että lippu oli tangossa ja tokaisi - ihan kuin syntymäpäiväni kunniaksi, mutta ei edelleenkään vielä ollut tietoinen omista juhlistaan. Ulkorapuilla tuli talon isäntä meitä vastaanottamaan. Minä kysäisin, että olisiko heillä ruokailumahdollisuutta. Isäntä vastasi, että heillä on juuri alkamassa juhlatilaisuus ja ruoka ei ihan vielä ole valmista, mutta jos voisimme hetken aikaa odottaa niin voisimme kyllä saada syötävää. Niinpä meidät istutettiin ruokasalin ja keittiön väliseen huoneeseen odottamaan. Äiti ihmettelemään viereisen salin kattausta, että onkohan siellä häät tai hautajaiset. Emäntä tuli siihen juttelemaan. Äiti sanoi hänelle, että eilen oli hänen 90-vuotissyntymäpäivänsä. Emäntä onnittelemaan ja sanomaan isännälle, että rouvalla oli eilen 90-vuotis syntymäpäivä ja isäntäkin ihmetellen onnittelemaan! Minä istuin äitini vieressä ja olin liitoksistani revetä naurua pidätellessäni. Tämä ruokailuviivytys johtui siitä, että Oulun porukka saapui parikymmentä minuuttia sovitusta ajasta myöhässä! Olemme todella kiitollisia Ilorannan isäntäväen ammattitaidosta ja mukana elämisestä tässä tilanteessa.
Sitten koko jälikasvu putkahti huoneeseen. Ensimmäistä tulijaa mummi ei heti tunnistanut, mutta kun pikkuväkeä alkoi ruusut kädessä saapua oli yllätys täydellinen. Isomummi sai jokaiselta onnittelut ruusun kera. Omassa kamerassani ei ole kuvaa hänestä ruusujen kanssa, mutta odotan, että joku osallistujista sen minulle lähettäisi, jotta voisin sen tänne liittää. Tilaisuuutta videoitiin kolmen videokameran voimalla, mutta tavallisia digikuvia tuli otettua vähemmän.
Erinomaisen juhlapäivällisen jälkeen siirryimme sitten "Parvelle", jonne siskoni miehensä ja nuorimman tyttäreni kanssa olivat talon isännän ystävällisellä avustuksella koonneet näyttävän ristipistonäyttelyn. Isomummille näyttely-yllätys oli täydellinen. Äitini oli kuulemma kyllä itsekseen ihmetellyt kun Luikalan seinät olivat niin tyhjät, muttei kuitenkaan maininnut siitä minulle mitään. Parvi, jota käytetään mm. koulutus- ja kokoustilana on yhdistetty entiseen navettaan, joka on muutettu toimivaksi seurustelutilaksi. Siellä oli myös telkkari ja lapsille leluja. Kaiken kaikkiaan erittäin sopiva paikka näyttely- ja seurustelutilaksi. Pihan pulkkamäki oli lapsille tosi mieluisa paikka.
Joimme juhlakakkukahvit näyttelytilassa. Myös iltapala tarjoiltiin sinne. Siellä vietimme iltaa yhdessä seurustellen ja siirryimme hyvässä järjestyksessä unen yllättäessä talon siisteihin huoneisiin.
Kaiken kaikkiaan ikimuistettavat 90-vuotispäivät.
Näyttelykuvat löytyvät täältä.
Olen lisännyt myös palapeiton palan neulontaohjeen tänne.
sunnuntai, 17. helmikuu 2008
Kommentit