sitten vuodesta 1980 asti. Koodauskoulutusta ei ole lainkaan, mutta käyttäjänä on tullut koettua yhtä jos toistakin. Vai oliko sekin räpertely jo atk-aikaa kun vuonna 1969 Olivetin koneella tein reikänauhaa, mikä sitten oikein lentopostissa (myöhemmin meren alitse linjoja pitkin) lähetettiin tuonne rakkaaseen naapurimaahamme Ruotsiin tulkittavaksi. Oli kuin konekiväärillä olisi ammuttu, jos luvussa oli paljon yhdeksikköjä ja muutenkin meteli oli kova. Postissa tuli 3-4 päivän kuluttua tulosteet tulkittaviksi. Määrättyjen kaavojen mukaan piti nauha tuottaa muuten tuli jobinpostia ja piti aloittaa uudestaan! Odottaa tuo 3-4 päivää ja jännittää oliko se nauha nyt oikein.

Olikohan se kevättalvea vuonna 1978 (tai ainakin lähimain) kun Suomessa oli postilakko. Minulla oli pieni tilitoimisto ja asiakkaiden tilinpäätökset ja veroilmoitukset piti saada ajallaan valmiiksi. Aika oli rajallinen, koska lähes kaikki veroilmoitukset oli jätettävä maaliskuun viimeiseen päivään mennessä, lykkäyksiä oli vaikea saada ja muutenkin verohallituksen toiminta oli jäykempää kuin nykyään.

Tuolloin lehtiin ilmestyi mainoksia ja Konttoritekniikan messuilla näkyi jo ihmeellisiä masiinoita. Niillä oli muistia, näyttö, näppis (kai se hiirikin?) ja "lerppuja", joihin saattoi tallentaa tietoa. Oli se kuulkaa ihmeellistä. Heräsi ajatus, että jospa voisin ne kirjanpitotulosteet tuottaa ja tulostaa "ihan itse". Vietin messuilla aina parikin päivää ihmetellen ja kysellen niiden toiminnoista ja mahdollisista ohjelmista. Koneita löytyi ja niillä kuulemma voi tehdä ihan mitä vaan kun osasi tehdä ohjelmia. Mutta kun ei osannut eikä tekijöitä tuohona aikaan ollut kuin "kourallinen".

Niin sitten hankin Apple II:n siihen kun luvattiin tehdä hieno kirjanpito-ohjelma, jonka suunnitteluun minulle annettin muutaman muun tilitoimistonpitäjän kanssa mahdollisuus. Ohjelmointi suoritettiin Pascal-kielellä ja sillä sai kuulemma tehtyä nopeita ja hienoja (maan parhaita) ohjelmia! Ohjelma ei valmistunut aikataulussa ja se oli fiasco!!!! Applessa oli kaksi lerppuasemaa á 256kt:tä,  toisella pyöri ohjelma ja toisella ne kirjanpitotiedostot. Jokaisella asiakkaalla oli oma lerppu ja tiedostojen varmistaminen lerpulta toiselle tapahtui käyttöjärjestelmän käskyillä jotain copy A:\ j.n.e. Joskus tuli kopioitua väärin päin ja taas aloitettiin uudestaan. Huh! Vieläkin nousee hiki pintaan kun muistelen tuota lerppujen kanssa työskentelyä. Kovalevyä ei ollut lainkaan. Jos syötit yhtäjaksoisesti liikaa vientejä - tallentamatta niitä levylle, johon löytyi ihan oma toimintonsa, viennit katosivat taivaan tuuliin ja tallennus meni uusiksi. Muutamankymmenen ehkä sadankin viennin levylle kirjoitus kesti aina pitkän kahvitauon ajan. Niitä kahvitaukoja piti pitää usein, joten tuottavuus oli tipotiessään. Tulostuksen aikana, mikä sekin vanhalla Tallyllä oli hidasta ei laitetta voinut käyttää eli tallentaa uusia vientejä, joten sekin hidasti työntekoa.Harrastusta se vain oli, jota piti leipätyönään tehdä! Mutta kun oli kiinnostuksen kipinä päällä . . .

Mikrobittiköhän sen lehden nimi oli, josta sitten luin että markkinoilla oli sellainen laite (nimeä en enää muista - olikohan se Basf?), joka pystyi tulostamaan taustatulostuksena. Mercantile toi sitä maahan. Otin yhteyttä ja minulle kerrottiin, että valitettavasti laitteelle ei vielä ollut kirjanpito-ohjelmaa.Tekijä oli tiedossa, mutta ohjelma oli vielä keskeneräinen. Annoin yhteystietoni, että tämä "tekijä" voisi mahdollisesti ottaa yhteyttä ja voisin nähdä tuon keskeneräisen ohjelman toimintoja.

Sepä yhteydenotto kannatti. Tämä tekijä oli nuori ja innostunut alastaan. Oli itse tehnyt kirjanpitoa ja tiesi mihin ympäristöön ohjelmaa tehtiin.Yhteistyömme oli kiintoisaa ja antoisaa, josta sitten lisää seuraavassa jaksossa . . .

J a t k u u . . . . . . .